29.4.14

Neutral tones





Takki Zara | Housut Pieces | Huivi Vila | Laukku Michael Kors

Taas mä sain tälläytyä :) Eilen oltiin siis jälleen liikenteessä ja mulla oli tilaisuus kääriytyä tällaisiin käyttämättömiin vaatekappaleisiin. Takin alta löytyi musta perusneule, jonka hankin viime viikolla Vilasta yhdessä vaaleiden housujen kanssa. Zaran vaalean beige klassikkotrenssi on puolestaan alkukevään mahtava löytö Huuto.netistä! Raskausaikana se ei mennyt mitenkäänpäin päälle, mutta nyt sain sen vihdoin käyttöön. Niin kivaa pukeutua taas tällaisiin vaaleisiin sävyihin! :)

28.4.14

Michael mania

1. Laukku | 2. Lompakko | 3. Lompakko
4. Kello | 5. Kello | 6. Kello



Noniin. Tässä sitä taas ollaan. Täysin ja totaalisen hurahtaneen erinäisiin herra Korsin suunnittelemiin ihanuus -yksilöihin. Ehdottomana raitafriikkinä olen tietysti onnistunut iskemään silmäni tuohon mainioon kesäkassien aateliin :) Mielessäni olenkin yhdistellyt kyseisen kaunottaren jo vaikka minkämoisiin kesäisiin asuyhdistelmiin! Tuohon laukkuun olisi myös kiva sujauttaa raikkaan valkoinen, hyvänkokoinen lompakko. MK:n kellot ovat puolestaan ikuisuushimotuksia ;) Niitä tuskin voi omistaa liikaa, ja oma kokoelmani onkin vielä aivan lapsen kengissä - tällä hetkellä omistan siis yhden kultaisen version. Nyt olen alkanut haaveilemaan hopeisesta kaverista, sillä laatikoissa odottaa monen monta ihastuttavaa hopeakorua, joiden seuraksi kello sopisi kertakaikkisen upeasti :)

Lisäksi olen kokenut valaistumisen. Olen ekaa kertaa elämässäni hoksannut miten kauniita Kalevalan korut oikeesti onkaan! Ennen olen pitänyt niitä jotenkin "vanhanaikaisina" ja tylsinä, mutta oma maku on tainnut muuttua (ellei jopa kehittyä!) ajan saatossa sen verran, että mielelläni näkisin erityisesti jomman kumman näistä koruista keikkumassa omassa ranteessani :) Vasemmalla olevaan siroon Ainoa -koruun tykästyin juuri sen yksinkertaisuuden ja vähäeleisyyden vuoksi. Oikeanpuoleinen Pore on puolestaan tyylikäs kauniine yksityiskohtineen.

Huoh.
Sellaisia haaveita tällä kertaa :)


Postaus sisältää mainoslinkkejä.

24.4.14

Outfit 240414

Heippodei! Tässäpä näytille tämän päivän asua :) Oltiin pienokaisen kanssa piipahtamassa tohtorin pakeilla, joten mulla oli hyvä syy laittaa päälle jotain muuta kuin rentoa kotiasua ;) Täällä kotona aikaa viettäessä sitä ei oikein ole motivaatiota panostaa omaan ulkonäköön, mutta aina kun ohjelmassa on lyhytkin visiitti kodin ulkopuolelle, olen intopiukeena garderobini äärellä valitsemassa jotain kivaa asua - etenkin kun sen ei tarvitse enää rajoittua mammavaatteisiin! Tänään olin selvästikin hempeällä tuulella, kun päälle päätyi jotain näinkin pastellista ja tyttömäistä ;)



Nyt on balleriinakausikin päässyt ihan kunnolla vauhtiin!
Huikeeta :)

23.4.14

Oma kroppa raskauden jälkeen

Kropan tilanne 2 ja ½ viikkoa synnytyksen jälkeen.

Hei kiitos ihan valtavan paljon kaikista kivoista kommenteista, joita ootte edellisiin postauksiin jättäneet! Niistä on tullut superhyvä mieli ja on ollut kiva lukea muutamien samassa elämäntilanteessa olevien kokemuksia :) Ja kiitos myös postaustoiveista! Kun oma pää lyö aika ajoin totaalisen tyhjää, on erittäin tervetullutta saada ideoita blogiin sieltä puolen ruutua ;) Eräs tällaisista toiveista liittyi omaan kroppaan raskauden ja synnytyksen jälkeen. Miten paljon kiloja kertyi raskauden aikana, miten keho on palautunut ja kuinka liikkuminen on onnistunut? Kas tässä selontekoa omasta tapauksestani :)

Kiloja kertyi varsin vähän, sellaiset 4-5 kiloa. Kaikki tuo tuntui majailevan nimenomaan vatsan seutuvilla eikä muualle kehoon kertynyt edes nestettä. Söin suurimman osan raskausajasta melko normaalisti alun huonovointisuudesta päästyäni - mieliteoista ja herkuista tinkimättä ;) Lopussa ateriakoot olivat puolestaan kohtalaisen pieniä, sillä vauva painoi pahemman kerran vatsalaukun tietämillä. Vatsan täyttyessä olo muuttui entistä tukalammaksi, joten söin pienempiä annoksia hieman tavallista tiheämmin.

Raskauden aikana liikunnan harrastaminen oli käytännössä nollassa. Lääkärin kehotuksesta otin hyvin rauhallisesti jo raskauden varhaisessa vaiheessa ja viikkojen 20 tietämillä sain täydellisen lepopakon. Lähestulkoon koko ikäni liikuntaa yleisurheilusta kilpatanssiin harrastaneena liikkumattomuus alkoi tuntui pääkopassa erityisesti loppumetreillä ja aloin ihan toden teolla kaivata treenaamista. Otinkin jo hyvissä ajoin selkoa siitä, millaisella liikunnalla synnytyksen jälkeen kannattaisi aloittaa ja miten treenaamisen kanssa voi turvallisesti edetä. Niin, ja täydensin luonnollisesti treenivaatevarastoa parilla uudella hankinnalla ;)



Noin vuorokausi synnytyksen jälkeen nestettä alkoi sitten yllättäen kertyä. Hoitajien mukaan tämä oli aivan luonnollista, mutta itse olin vähän kummissani tästä erikoisesta käänteestä. Neste pamahti jalkoihin, sormiin ja kasvoihin silmien seutuville. Alkuun säikähdin erityisesti jalkojen suhteen ja ehdin jo pelkäämään, meneekö koko kenkäkokoelma uusiksi :D Maltti oli tässäkin valttia, sillä jalat käsien sekä kasvojen ohella palautuvat entiselleen noin puolitoista viikkoa myöhemmin.

Vatsa oli heti synnytyksen jälkeen vielä pieni pallo, mutta tuntui kummalliselta, ettei siellä enää majaillutkaan se pieni kaveri, jolle tuli päivittäin höpöteltyä ja jonka alati voimistuvien ihmistassujen töytäisyjä sain niin monen kuukauden ajan tuntea. Vaikka noita potkuja tulen takuulla kaipaamaan, tuntui silti hyvältä olla taas "omassa" kropassa. Vatsa on kutistunut päivä päivältä ja on nyt 2 ja ½ viikkoa synnytyksen  jälkeen aikalailla normaalimitoissa ja kaikki raskauskilot ovat kadonneet.

Mitään kikkakolmosia mulla ei ole palautumisen suhteen antaa. Heti synnytyksen jälkeen söin reippaasti tavallista enemmän ja nyt ruokailu on tasaantunut entisiin uomiinsa. Liikunnan aloitin pääsiäisenä kevyiden, lyhkäisten kävelylenkkien muodossa. Eilen otin jo muutaman juoksuaskeleen ja tein askelkyykkyjä. Ja tosiaan vain muutaman - enempää en olisi mitenkään jaksanut. Vatsalihasten treenaamisen jätän suosiolla myöhemmäksi - ajattelin siirtyä niihin vasta jälkitarkastuksen jälkeen, jotta tiedän varmuudella lihasten palautuneen. Muun liikunnan suhteen kuuntelen omaa kroppaani ja annan sen kertoa, mikä tuntuu hyvältä ja millaiseen tahtiin kannattaa lisätä treenien rasittavuutta.

Koska treenaaminen ja lihaskunnon palauttaminen on nyt vahvasti itsellä mielessä ja motivaatio kohdallaan, tulen varmasti postailemaan aiheesta jatkossakin :)

22.4.14

Tervetuloa arki!


Heippa! Pääsiäinen on onnistuneesti takanapäin ja arki on otettu ainakin täällä ilolla vastaan :) Jotenkin jo odotin pyhien päättymistä, jotta saisin paremmin kiinni meidän uusista arjen rutiineista. Pallero pysyy hienosti omassa ruokailurytmissään ja toistaiseksi vielä nukkuu tyytyväisenä syömisten välit. Siinä ei siis ole ongelmaa. Mun pitäisi vain löytää ne omat rytmit ja jotain logiikkaa siihen, mitä kannattaisi puuhastella missäkin järjestyksessä pienokaisen nukkuessa. Hetki varmasti menee opetellessa, mutta eiköhän ne omat, itselle parhaiten sopivat tavat sieltä ajan kanssa löydy :)


Tänään meillä oli neuvolatäti kotikäynnillä, ja saatiin yhteistuumin todeta pienokaisen kasvaneen tosi hienosti :) Painoa oli kertynyt mainiosti sitten viime torstain, joten kaikki on mennyt just niinkuin pitääkin. Me siis jatketaan samalla linjalla ja nautitaan täysin siemauksin tästä ihmeellisen ihanasta pienestä miehestä, joka meillä nyt asuu :)

21.4.14

The beginning of my love, my all, my everything


Kevyt suudelma poskelle havahdutti minut sikeästä unesta perjantaiaamuna kellon raksuttaessa kahdeksaa. Mies oli lähdössä töihin. Jäin vielä pötköttelemään sänkyyn ja silittelin pyöreätä masuani jutellen samalla tavanomaisia aamujuttujani pikkukaverille. Puolen tunnin kuluttua tunsin jotain valuvan. Epäuskoisena nousin ylös ja hetken epäröityäni minun oli todettava väistämätön: lapsivesi meni. Epävarmuutta asiaan toi se, että vettä tuli tipotellen eikä kaikki tosiaan valahtanut kerralla. Kädet täristen soitin miehelle ja kerroin kutkuttavan tilanteen laidan. Meitä molempia taisi jännittää aika tavalla, minua varmasti vielä hitusen enemmän. Synnytys oli pyörinyt mielessä tihenevissä määrin ja olin onnistunut kehittämään asiaa kohtaan jo jotain pelonomaista. Nyt h-hetki oli kuitenkin käsillä eikä perääntyä enää voinut. Jännityksestä huolimatta onnistuin pysymään suhteellisen rauhallisena ja soitin vielä sairaalan synnytysosastolle varmistaakseni millaisen jäniksen selässä tässä oltiin. Mitään tulipalokiirettä ei kuulemma ollut, mutta hoitaja kehoitti tulemaan paikalle pikimmiten. Koska mulla ei ollut minkäänmoisia tuntemuksia tai supistuksia, päätin vielä keittää suklaapuurot pakkaillen samalla sairaalakassista puuttuvia juttuja. Onneksi olin kirjoittanut laukun sisältöä koskevan muistilapun paria iltaa aiemmin - muutoin kapsäkkiin olisi todennäköisesti päätynyt liuta hyvinkin epäolennaisia tarvikkeita ;)

Sairaalassa tehtiin tarkistus, ja varmistettiin missä mentiin. Lapsivesi totta tosiaan oli mennyt ja kevyitä supistuksiakin alkoi ilmaantua. Vatsani ympärille laitettiin vauvan sydänääniä ja supistuksia seuraavat anturit ja sitten siirryinkin huoneeseen odottamaan supistusten tihenemistä. Sitä saatiinkin sitten odottaa. Supistuksia toki tuli, mutta aivan vääränlaisia. Voimakkaat, jopa 5 minuuttia kestäneet supistukset eivät edistäneet synnytystä tarvittavalla tavalla.

Seuraavana aamuna päätettiin aloittaa supistuksia tihentävä tiputus. Tämä alkoi tehoamaan nopeasti ja pian jouduinkin turvautumaan ensimmäiseen kivunlievitykseen, ilokaasuun. Hirmuisen tehokasta tavaraa ja helpotti oloa huimasti. Muutaman tunnin kuluttua kipujen voimistuttua pyydettiin anestesialääkäri epiduraalipiikkeineen paikalle. Sen jälkeen pystyin toden teolla huokaisemaan hetkeksi kipujen kadottua kokonaan ja ehdin vielä torkahtamaan ennen kuin alkoi tapahtumaan.

Kätilö tuli tarkistamaan tilanteen, ja totesi omaksi ilokseen ja minun kauhukseni kaiken edenneen tavoiteltuun pisteeseen asti. Se tuntui täysin käsittämättömältä, sillä olin aivan kivuton enkä voinut uskoa tuossa tilassa tapahtuvan minkäännäköistä edistymistä synnyksen suhteen. Voi kuinka väärässä olinkaan, sillä seuraavaksi kätilö käskikin jo aloittaa ponnistamisen. Aikauheeta. Nyt jo?

Ponnistamaan aloin ja sekin tuntui kummalliselta, kun niitä kipuja ei vieläkään tuntunut. Ehdin jo hetken kuvitella, että onko tämä oikeasti näin helppoa. Hölmö minä. Ei ollut. Vauvan tullessa hitaasti, mutta varmasti alemmas, kipu alkoi tuntua. Ja jotta asiat ei olisi olleet liian yksinkertaisia, jouduttiin noin puolen tunnin ponnistamisen jälkeen pyytämään paikalle kaksi kappaletta synnytyslääkäreitä ja yksi imukuppi. Pojan pää oli tulossa vinossa asennossa ja hän jäi kertakaikkiaan jumiin. Tarvittiin siis apukeinoja ja lisävoimia kaverin maailmaan saattamiseksi. Koko hommaan meni yhteensä pari minuuttia vajaa tunti ja minun viimeisetkin voiman rippeet.

Mutta sitten. Sitten näin tuon uskomattoman pienen, maailman ihmeellisimmän otuksen. Vielä niin hiljaisen, mutta kertakaikkisen täydellisen. Hänet nostettiin sivupöydälle ja hoitajat häärivät hänen ympärillään. Pian tuon pienen olennon suusta kuului hento, kaunis äännähdys. Hoitajat nostivat pojan häkeltyneiden vanhempien nähtäväksi ja tärisevin käsin silittelimme tulokkaan sametinpehmeää ihoa. Sitten pienokainen pitikin saada vastasyntyneiden teho-osastolle saamaan tarvitsemaansa apua elämänsä ensihetkiin.

Vielä samana iltana menimme miehen kanssa Palleroa katsomaan omalle osastolleen. Tuo hetki oli täynnä ihmetystä, epäuskoa ja ennenkokematonta rakkautta. Niinkuin oli koko sairaalassa vietetty vajaa kaksiviikkoinenkin. Itse kotiuduin 4 päivää synnytyksen jälkeen, mutta 2 165 grammaisena syntynyt poika jäi keräilemään voimia ja harjoittelemaan syömistä vastasyntyneiden osastolle teholta päästyään. Vietin nuo päivät pikkuisen vierellä aamusta iltaan osallistuen hoitoihin ja syöttöihin mieheni sekä hoitajien korvaamattomalla avustuksella.

Sairaala-aika tuntui melkoisen raskaalta - sitä en voi kieltää. Oma olo oli vielä puolikuntoinen, hormoonit hyrräsivät kahtasataa ja huoli tulokkaasta oli valtava. Pallero osoittautui kuitenkin harvinaisen urhoolliseksi tapaukseksi, tsemppasi syömisen suhteen tosi hienosti ja viime torstaina saimme tosiaan lopullisen luvan kotiutumiseen.

Nämä muutamat päivät kotosalla ovat menneet erityisen hienosti :) Poika tuntuu kasvavan silmissä vaikka onkin edelleen niin kovin pieni. Totuttelua tämä kaikki kyllä vaatii - niin suuri muutos tuo uuden perheenjäsenen tulo on. Mutta ehdottoman hyvällä tavalla. Maailman hienoimmalla tavalla

20.4.14

Vaunuilemassa

Eilen päästiin ihan ihkaekaa kertaa ulos vaunuilemaan pienen käärömme kanssa :) Tehtiin nopea lenkki korttelin ympäri ja totuteltiin pienin askelin poitsua ulkoilmaan. Pukeutuminen aiheutti pienoista päänvaivaa, mutta uskoisin meidän pukeneen pojan aikalailla oikeanlaiseen varustukseen. Nyyttimme alhaisesta painosta huolimatta saimme siis lääkäriltä luvan ulkoiluun, koska ilmat on siihen nyt varsin suotuisat - ei ole liian kylmä eikä liioin tukalan kuumakaan :)



Jokunen jo kyselikin mitkä menopelit olemme pienokaiselle hankkineet. Päädyimme erinäisiä vaihtoehtoja punnittuamme Brion Smile yhdistelmavaunuihin. Toistaiseksi olemme olleet valintaamme erittäin tyytyväisiä, mutta voisin kirjoitella kattavampaa käyttökokemuspostausta myöhemmin, kun ollaan kärräilty vähän pidempiä lenkkejä :)

Nyt tuo ilma on taas sen verran otollinen, että taidan alkaa valmistelemaan uloslähtöä ruokailuhetken jälkeen :) Leppoisaa pääsiäissunnuntain jatkoa kaikille!

19.4.14

Pääsiäisterveiset!


Tulin pikaisesti toivottamaan hyvää pääsiäistä teille kaikille sinne ruutujen toiselle puolen meidän koko perheeltä! Me ollaan kotiuduttu torstaina ihan kokonaan ja kaikki on täällä aivan yhtä hymyä :) Arki on lähtenyt hienosti käyntiin ja pikkuhiljaa luodaan niitä omia rutiineja. Kirjoittelen pian vähän tarkemmin meidän yhteisestä matkasta tähän asti :)

Nauttikaahan vapaista ja tuosta ihanasta lämmöstä ja auringonpaisteesta ♥

17.4.14

New in



Pari päivää sitten vietin pienen hetken omaa aikaa ja tein nopean piipahduksen keskustaan :) Kiersin pari vaatekauppaa ja katsastin mitä kaikkea kivaa kevätuutta niihin oli ilmestynyt. Valikoimaa ja houkutuksia oli vaikka millä mitalla, mutta tivistin omat himotukseni näihin kahteen yksilöön. Balleriinojen suhteen olin ensin kahden vaiheilla; onko ne ihan sairaan hienot vai vähän turhan erikoiset. Hetken kenkiä mallailtuani päädyin kuitenkin ensimmäiseen vaihtoehtoon ;) Takki on puolestaan sen verran klassinen ja suloisen naisellinen puhvihihoineen päivineen, etten mitenkäänpäin pystynyt sitä vastustamaan! Nyt enää odotellaan sopivaa tilaisuutta päästä näitä uutukaisia käyttämään :)

Ps. Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi luoda blogille oman Facebook -sivun, joten nyt voit seurata päivityksiä myös sitä kautta :) Tykkäys -nappi löytyy blogin sivupalkista!

15.4.14

Kotipäivä

Tänään oli aivan valtavan ihana päivä :) Me päästiin Palleroisen kanssa kotilomalle päivän ajaksi, ja totuteltiin pikkuisin askelin elämään meidän omassa kodissa. Kaikki meni kertakaikkisen hienosti ja me kaikki kolme nautittiin täysin siemauksin olostamme. Päivä meni ihan perusrutiineissa vaipanvaihdon, syömisen ja nukkumisen parissa. Pääsin vihdoin myös muutamien kotiaskareiden pariin - aamuvarhaisesta iltamyöhään kestäneet sairaalapäivät kun eivät ole jättäneet aikaa edes pyykinpesuun. Nyt odotan intopiukeena lopullista kotiutumista, mikä toivon mukaan odottaa jo aivan nurkan takana! Pidetäänhän kaikki sormet ja varpaat ristissä, että huomisen aamun veriarvot olisi kohdallaan ja pieni poika pääsisi kokonaan kotiin pääsiäiseksi

Ps. Kaunis kiitos kaikista sydäntä lämmittävistä onnentoivotuksista niin täällä blogissa kuin Instagraminkin puolella ♥ :)

12.4.14

Tasan viikko sitten



Tasan viikko sitten päivänvalon näki pikkuinen poika, jolle nämä täydelliset, miniriikkiset varpaat kuuluvat. Sen jälkeen ollaan ihmetelty, ihasteltu, tutustuttu ja opeteltu uuden elämän alkuun.

Vielä keräillään voimia ja ruokahalua sairaalassa, mutta toivottavasti pian päästään omaan kotiin Palleron kanssa :)

Tasan viikko sitten elämäni mullistui ja sai aivan uuden merkityksen.
Tasan viikko sitten musta tuli äiti

3.4.14

Uutta olohuoneessa

Moikka! Otin tänään muutaman otoksen meidän pientä uudistusta kokeneesta olkkarista :) Aluksi olin sitä mieltä, ettei tässä tilassa ole tarvetta verhoille, mutta aikani asiaa pohdittuani ja huonetta katseltuani pyörsin päätökseni. Suuret ikkunat kaipasivat sittenkin raamit reunoilleen. Juuri sopivat yksilöt löysinkin onnekkaasti Sisustustalo Mokan uudesta verhovalikoimasta! Valkoiset, kauniisti laskeutuvat pellavaverhot oli tilaan ja tyyliin just sopivat :)



Tykästyin erityisesti verhojen kiinnitystapaan. Verhojen takana on läpinäkyviä lenkkejä, joilla ne sai näppärästi pujotettua tankoon ja joiden avulla reunaan muodostui kaunis rypytys :)




Verhojen lisäksi olohuoneen ilme muuttui uuden maton myötä. Tai oikeastaan vanhan. Matto ei siis ole uusi hankinta, vaan vaihdoin päittäin olohuoneen ja vierashuoneen matot :) Tämä vaaleampisävyinen yksilö toi huoneeseen sitä tavoittelemaani vaaleampaa ja raikkaampaa kevätilmettä.


Sellaista uudistusta tällä kertaa :)
Mitäs tykäätte?

Pssst! Sisustustalo Mokan nettikaupassa ja myymälässä on
loppuviikon ajan kaikki normaalihintaiset tuotteet -15%!

2.4.14

Instagram snapshots


Selfie viikonlopulta ;)

Uusi kirjahankinta! Olen kuullut tästä opuksesta niin paljon hyvää, että se piti hankkia jo nyt kerryttämään motivaatiota omaa raskaudenjälkeistä kuntoremonttia varten :) Todella inspiroiva kirja täsmällisine ohjeineen ja kauniine kuvineen!
Suosittelen :)


Olen täysin koukussa tuoreisiin kukkasiin! Uusi puska pitää hankkia joka viikko
ja just nyt kotia kaunistaa upeat valkoiset ruusut :)


Jokunen hetki sitten tehtyjä ostoksia. Poitsulle söpöt nallepöksyt ja mamille pitsishortsit :)

Erään päivän asustekombo.


Ja taas selfie :P

Kuvat tosiaan päivittyy puhelimen välityksellä huomattavasti blogia tihempää tahtia,
ja olet lämpimästi tervetullut seurailemaan @sweetandlovelyblogi ! :)

1.4.14

Lovely weekend





Heipähei ja ihanaa alkanutta huhtikuuta! Taakse jäänyt maaliskuun vimppa viikonloppu hurahti täällä hyvinkin keväisissä tunnelmissa :) Avattiin miehen kanssa grillikausi ja valmistettiin herkullisia vihanneksia kanan ja perinteisen grillimakkaran kyytipojaksi. Auringonpaisteen helliessä laitettiin myös pihaa ja kotia kevätkuntoon, kierreltiin kaupungilla, nähtiin ystäviä ja tehtiin pieniä kävelylenkkejä. Mun lepopakkohan on nyt virallisesti loppu, joten oon varovaisesti aloittanut hitusen aktiivisemman elämän :) Ihan huikee fiilis, kun ei tarvitse enää pelätä pienokaisen puolesta ja uskaltaa hyvillä mielin puuhastella täällä kotonakin :)
Sisällön tarjoaa Blogger.
Designed By Boutique-Website-Design